sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Merellä...

Jäät ovat lähteneet ja kevät on saapunut Suomenmaahan. Sukeltajien kannalta se on aina loistava asia, sillä se tarkoittaa merikauden alkamista. Parit viimesukellukset on tullutkin tehtyä merikohteilla. Vesi on vielä melko viileää pohjassa: -1 ja 2 asteen välillä riippuen vähän mittarista, mutta pintavesi on selkeästi lämpöisempää. Eilinen reissu Wellamo hylylle tapahtui mitä mainioimmissa olosuhteissa: keli oli lähes pläkä ja aurinko paistoi lämpimästi.

Starttasimme laiturista hieman yli kello 10, neljän sukeltajan vahvuudella, mutta kohteella seuraan liittyi kaksi muuta venettä, jolloin sukeltajia oli kaikkiaan seitsemän. Kunnon hylkysukellustapahtuma siis ;) Sukeltamassa reissussa paikallisista oli allekirjoittaneen lisäksi: Juha M, Rolf K, Tobias S, Gustav M ja Hämeestä vierailulla: Marko H ja Ville T. Veteen mentiin siis 3:ssa tiimissä.

Ensimmäisenä laskuköyttä pitkin paratiisiin laskeutui Gustav ja Tobias, ja melkein heti perään oma tiimini: Juha M ja Rolf K. 40 metrin jälkeen hylky rupesikin kajastamaan, laskuköysi oli mennyt metrin hylystä ohi. Täydellistä siis! Hylyillä sukellettaessa tapaamme laskea laskuköyden aluksi hylylle. Sen alapäässä on kevyt paino ja yläpäässä poiju. Köysi lasketaan varovasti hylylle, jotta vältytään vahingoittamasta sitä. Sen jälkeen vene ankkuroidaan sellaiseen paikkaan jossa ankkuri ei varmasti osu hylkyyn tai kuten eilen, veneen anneettiin ajalehtia vapaana kun jokin tiimeistä oli aina veneessä ja keli oli miltei pläkä.

Sukellus meni loistavasti, 40 minuutin pohja-ajan aikana kerettiin kiertää hylky kertaalleen ja katsella pääpirteittäin siistit jutut. Pohjassa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta Rolf K oli suunnitellut dekokaasut 40 minuutin mukaan, joten silloin oli lähdettävä. Aloitimme kierroksen laskuköydeltä perään päin. Peräkansi ja etenkin potkuri on vaikuttava näky. Potkuri lepää 52 metrin syvyydessä edelleen kiinni hylyssä. Potkurilta matka jatkui vasenta laitaa pitkin kohti keulaa. Matkan varrella kerkesi ihastelemaan messinkisiä ikkunaventtiilejä ja kulkukaiteiden nuppeja, jotka kiiltävät edelleen ihan niinkuin silloin, kun Wellamo taittoi matkaa kohti Kokkolaa kohdatessaan Saksalaisen U 47 sukellusveneen 29.8.1916.

Keulakannelle saavuttuamme teimme pienen visiitin Wellamon niin kutsuttuun salonkiin. Se on paikka, jossa matkustajat nauttivat iltapäiväkahvia ja rupattelivat mukavia merimatkan edetessä. Salongin lattia on täynnä tuoleja, jotka ovat uppoamisen jäljiltä sulassa sekasotkussa. Salongin perällä on upea messinkinen espresso keitin, jota on aina mukava käydä katsastamassa. Salonki vierailun jälkeen matka jatkui kohti keulaa, jossa upea massiivinen ankkuripeli jököttää, kuin edelleen valmiina kelaamaan ankkruit ylös. Keulassa laivan molemmin puolin on upeat ankkurit paikoillaan. Suurempi tukkiankkuri tyyppinen ankkuri sijaitsee styyrpuuri puolella pohjassa seisten. Pienempi ankkuri on ylhäällä paapurin puolella. Keulaa komistaa myös Wellamon tähdet, joita ihailtuamme oli aika lähteä kohti nousuköyttä.

Kokonaisajaksi sukellukselle tuli hieman alta 90 minuuttia ja pinnalle saavuttuamme aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri oli tyyntynyt entisestään. Kahvia veneessä nauttiessani sukelluksen jälkeen ajattelin, että ei voi kun olla kiitollinen siitä, että saa harrastaa näin upeaa lajia!

(Villen kirjoittaman jutun reissusta voit käydä lukemassa osoitteesta: http://www.osapaine.blogspot.com)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti